Suomessa on paljon ihmisiä joilla on intohimo. Oma työ!

Vielä suuremmalla osalla ihmisistä Suomessa on intohimoinen suhde harrastukseen. Ajatelkaa, jos työn ja harrastuksen voisi yhdistää tai ainakin saada sen saman tunteen kuin mitä intohimoisen harrastuksen harrastaja tuntee. Tällaisiakin ihmisiä olen Suomessa tavannut, siis ihmisiä, jotka tekevät intohimoisesti työtään. Uusi työ merkitsee sitä, että ihminen tuntee siihen entistä useammin intohimoa ja haluaa tehdä siinä parhaansa. Saavuttaakseen intohimon työhönsä ihmisen tulee saada valita työnmuoto, aika ja paikka sekä erityisesti aihe. Kun ihminen tuntee intohimoa työhönsä, hän hakeutuu samalla tavalla työn intohimoisesti suhtautuvien ihmisten lähelle, joukkoon.

Syntyy intohimon keskittymiä, jossa ihmiset pinnistelevät kohti yhteistä päämäärää. Mitä enemmän tällaisia intohimoisia ihmisiä kasaantuu yhteen sitä merkittävämpiä tuloksia syntyy. Intohimo työhön ruokkii osaamisen kehittymistä, näinhän käy myös intohimoiselle harrastajalle. Osaaminen kehittyy, kun saman henkiset intohimoiset työntekijät ohjaavat ja opettavat toisiaan. Kun ihmiset jakavat osaamistaan ja suhtautuvat samalla tavalla intohimoisesti työhönsä, niin työaika menettää merkityksensä. Intohimoisen joukon työskennellessä jopa työtavat kokevat muutoksia. Intohimo polttaa vanhat työtavat ja se pyrkii rakentamaan uusia tapoja tehdä sekä kehittyä työssään.

Uutta työtä ei tehdä enää pakosta ansaintaan vaan sitä tehdään intohimosta aiheeseen ja asiaan. Uusi työ vie mukanaan eikä se kysele kellokorttia tai työnajan seurantaa. Uuden työn intohimo pakottaa työntekijän jopa kehittämään itseään ja työtään täysin uusissa tilanteissa ja vuorokauden aikoina. Samalla se ajaa ihmisen samanlaisten intohimoisten ihmisten joukkoon ja sytyttää osaamisen kehittämisen liekin.
Mika Kortelainen, aluejohtaja, Laurea ammattikorkeakoulu