”Uuden työn yhteiskunta herätti ensimmäisenä toden totta ajatuksen siitä, että taidot on saatava käyttöön, jaetuksi ja tuotoksiksi. Heidän taitonsa, jotka jo tekevät. Ja heidän taitonsa, jotka haluavat tehdä. Ja heidänkin taitonsa, jotka eivät vielä tiedä haluavansa tehdä. Uutta työtä ei saavuteta tekemällä samalla tavalla kuin tähän asti. Onkohan niin, että vetovoimakeskukset ottavat Suomessakin ne mukaan toimintaympäristöönsä, joilla on taitoja. Vetovoimakeskus voi olla yksi yritys. Se voi olla myös alueellinen identiteetti ja kulttuuri, tai idea. Mutta vetovoimakeskus vetää taitoa puoleensa. Ja niiden, jotka pystyvät vastustamaan uusien ja niin sanotusti hullujen ideoiden kohtaamaa ennakkoasennetta, tie vie kohti vetovoimakeskuksia. Ja niin pitääkin. Haluaako joku perustaa tai muotoilla vetovoimakeskuksen? Mikä ettei. Hänen pitää vain ymmärtää uskoa tai saada edes pieni valmennus siihen prosessiin, hiekkapaperiin, kitkaan, joka tulee vastaan. Itse asiassa siitä kannattaisi maksaa eteenpäin menoa vaalien, että jokin palvelu tai ratkaisu järjestäisi kitkan mahdollisimman pieneksi. Tai ympäröivä kulttuuri olisi jo mahdollisimman kitkaton. Työilmoitus: Palkataan hullu! Joku joskus sanoi, että ensin ideasi ilmoitetaan olevan hullu, sitten se tuomitaan vaaralliseksi, sitten menee hetki ja kohta kaikki kynnelle kykenevät, joku ehtii ensin, tekevät kuitenkin niin kuin esitit. Erityisesti vetovoimakeskuksissa. Teknologinen kehitys tarjonnee runsaasti esimerkkejä. Mutta minkälaisen johtajan uusi työ tarvitsee? Ne, jotka saavat tästä vainun, ovat jo tai todennäköisesti tulevat toimimaan vetovoimakeskuksissa. Villi veikkaus on, että vetovoimakeskukset menestyvät, ja innoittavat, ja luovat uutta työtä.”
Jaakko Leskinen, Forssan kaupungin pakolaisasiainyhdyshenkilö, työllisyys- ja
hyvinvointipalvelujen päällikkö
Uuden työn yhteiskunta 