”Kirjan kovin anti on työn ja työttömyyden rajan johdonmukainen kiistäminen. Uberisoituvassa työn muutoksessa rakenteen raja vuotaa ja tuottaa tilanteen, jossa työttömän identiteetin kautta asioiden hoitamista ei tarvita. Työttömyydestä hoidon kohteena on aika luopua, kun TE-hallinto on tiivistettävissä paljon puhuvaan sitaattiin ”Uskon puolittuminen mitataan tunneissa, kun joutuu näiden palvelujen piiriin”.

Kirjan läpäisee ihmisen eri tilanteiden ja osallisuuden kunnioitus. Kunnioitus johtaa vaateeseen työhallinnon radikaalista muuttamisesta. Huopapallojen askartelun ja työllistymissuunnitelmien sijaan kirjoittajat vaativat julkiselta vallalta osaamista. On osattava tehdä ja hankkia työllistävää koulutusta, eikä hoidettava niille huopapalloille tekijöitä, siksi että kunta välttyisi sakoilta.

Ajatus siitä, että uusi työ muuttaa työmarkkinat niin, että työttömyys poistuu yhteiskunnallisena ongelmana, on kiehtova. Kirjoittajilla on myös ongelman poistosta näyttöä. Järvikalojen, kakkujen ja digitalkkareiden ympärille synnytetään uutta työtä. Esimerkkitapauksissa huokuu ihmisten oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemassaan ammatissa ja alueella, vaikka sitten Kuusamon korvessa.

Uuden työn muodot, kuten itsensä työllistäminen ei kuitenkaan sovi ongelmitta systeemiin. Kirjoittajat viittaavat uuden työn tekijöiden kontrolloimattomuuteen. Uuden työn tekijöillä ei ole yleissitovaa työn hintatasoa, verotusten ja eläkemaksujen suhteen on vähän sinne päin. Lomakorvaukset ja työterveyshuolto, mitä ne ovat? Kirja luo uskoa uuden työn tekijään ja herättää samalla tuoretta pohdintaa siitä, miten yhteiskunta voisi toimia turvaajana ja mahdollistajana.”

Anu Suoranta, VTT, työelämän tutkija

---